Lohtu
Sinun nimesi on kultaa,
irrallaan maasta silloin lähdin.
Lujaa liikkuen sen valjastit,
hamuten hopeaa.
Ja kuiskin sen sinulle,
näin unta jossa elin.
Laukkasit kuin itsepäinen ori jota en ojentanut.
Polkuni murtunut missä kävelit hetken.
Nokea kyynelten takana,
löydänkö sinut vielä.
Silti. Olen tuntenut sinut aina.