Savotta

Järjetön jykevyys kiertää kehää,
toivottaa tekijänsä takamaan syliin.

Huimaavan huminan hukka, hiestä huokaisee.
Kahta puolta vetää kunnes vihreä kulta kallistuu.

Tikkuja kumossa, mannosta pehmeään pohjaan.

Savun keskellä kiehuu, nokipannu ja kaksi leipää.
Tähyää molempiin suuntiin tietä tehden.
Juurista latvuksen vuosikymmenet.

Hänellä on armoton viesti ja voimakas salaisuus.
Luonasi asuvat nuortuvat naavat ja väkäpäiset peikot.