Teroittaa terät,
paikata puhjenneet, harventaa haitalliset.
Ryystää kahvi läpi sokerin.
Ruokalepo, polttopuut, linnuille ruokaa.
Saappaisiin kymmenkertaisesti kudotut sukat.
Tampata matot, leipoa leivät, lypsää lehmät.
Matonkuteet leikataan iltaisin.
Loppumaton sarka.
Oman maan kannattimet.
Kovettumat kovasta työstä.
Mitä silloin merkitsi minuus.
Valaise tie, vältä vaarat.
Pyydystä varjot, kerää kojut,
ripusta rievut.
Kauttasi koetellaan.
Kestä koitos, salli syli.
Uhmaa unta.
Muista,
arvokas aika kulkee vain yhteen suuntaan.
Sinä olet sydänpuu.
Karkasit kiertotietä, lipsahdit sivuun.
Häpeällä ratkeaman paikkasit.
Nuupahtanut niiskutus,
levoton liikehdintä,
hienostunut hämminki.
Jätä jo itsesi rauhaan.
Kun kirpeä kirkkaus osuu, katso kohti.
Rutista nipistävät vekit,
mausta mutkaiset matkat,
kohota kalliit kiemurat.
Sillä railotta ei elä kukaan.
Lupaus kantoi metsän yli.
Viilsit sen väärin.
Hetki soi kauan, mutta rauha ei saavu.
Miksi liikut hitaammin kun ansa laukeaa,
viimako murtaa kuvitellut luut.
Kannoin sinussa uskoa, reunalta kurkotin yli.
Loputon pudotus katkoi niskan matkalla.
Tunsin sen ennalta ja lähetin matkaan.
Muista en pahaa.
Kova kuumuus, kaareutuva holvi.
Kolme sylillistä puita perällä.
Metallinen ovi jonka saranoilla on oma kieli.
Voimalla vaivattu taikina tekee tilaa.
Turkoosi huivi haalistuu,
osaa pyöritellä pienet ja isot.
Letittää pitkän pitkon.
Käntty ja kakko kutsuu kaksi,
lievittää lämpimät leipänsä voilla.
Lapsuudelta maistuva mielipäivä.
Puhuit eri taajuudella,
kuiskasit sen kahtia kerran.
Elämän salamat löivät kappaleesi kiveen.
Vieraassa salissa kihelmöi, kuulivat sinun tulleen.
Kohottivat katseensa kieppuvaan kajoon.
Periksiantamaton ruska rajaa sen uudelleen.
Sanoo sinulle, sinä et kuulu tänne. Vetää silti kaksin käsin.
Kulkeaksesi kauimpaa reittiä, löydät aina perille.
Sinun on se voitettava.
Jotta seuraava olisi helpompi.
Kirkkaat ketjut riippuvat yllä.
Purppuraton pilvi kantaa juoksevaa elämää.
Pihkaisa sade, lähetetty suojasta jonne et näe.
Syöksyy alas ajamatta ja kastelee köyhän kodin.
Harmaa kansi kuljettaa, ojentaa lahjansa sinulle.
Kuuro kamppaa kypsät, selättää sileän syksyn kerrokset.
Kastuneet kilot kirittävät kurjaa, kunpa et siitä suuttuisi.
Sillä sinun lahjasi on elämä.
Sähköinen valtatie, ruuhka tukkii jokaisen pään.
Siniset valot elävät haamujen kasvoilla.
Kuunteleva korva, läsnäoleva harvinaisuus.
Totuuden torvet toitottaa, peukuta tai häviä.
Median myymät, mainosten omistamat.
Rakkautta on vetää vasemmalta oikealle.
Herättäkää arvottomat kanssaeläjät,
napsauttakaa nolo nurin.
Kohottakaa oikea aika esiin.
Katso liite.
Vihloo vailla vajaa, liskot jo lähteneet.
Mikä olio olen.
Kumea kauneus, karvainen kieli.
Lupaamatta paras.
Kirkkaat äänet, kipua keskellä.
Pehmeys on ympärillä juhlaa.
Kuulinko sen uudelleen.
En juo enää koskaan.
Puiset puitteet, monta majaa.
Eri kokoiset kengät kävelleet kaistaleilla.
Moottoreista meteli, lehmät ammuu iltaisin.
Ihan pienet tahtovat nipussa timoteit.
Kyytiin ja ulos, pahnat pistelee niskassa.
Pitikö taas pomppia.
Pyöräillä myllytietä kovaa,
pienet hyttysparvet eivät osu kun sulkee silmät.
Käsistä tulee tummaa vettä, papiljotit puree etäältä.
Kotijuusto, sauna, jäätelö ja napakymppi.
Talkkunaa ei toivottu koskaan.
Varma ote ajaa sen pois,
löytääkseen edestään jälleen.
Tikatut tähkät, kompuroiva kuu.
Kauhtunut elämä peittona. Paljas iho palelee.
Pimeys tuli aikaisin, viuhtoi mukanaan kummut.
Ja mietit jälleen.
Kauanko avaruus kestää sadetta.
Kuinka sinne päädyit, tipuitko korkealta.
Lahjomaton vaisto jota ei enää ole.
Kosketa ensin ja sitten poistu,
rajatonta vailla.
Koskaan en nähnyt valoa näin, siksi nyt vajoan.
Sykkivä humina,
latvusten alle kaihoten teen pesäni.
Yksinkö aina uhoan.
Revin jos voimat riittää.
Järjetön jykevyys kiertää kehää,
toivottaa tekijänsä takamaan syliin.
Huimaavan huminan hukka, hiestä huokaisee.
Kahta puolta vetää kunnes vihreä kulta kallistuu.
Tikkuja kumossa, mannosta pehmeään pohjaan.
Savun keskellä kiehuu, nokipannu ja kaksi leipää.
Tähyää molempiin suuntiin tietä tehden.
Juurista latvuksen vuosikymmenet.
Hänellä on armoton viesti ja voimakas salaisuus.
Luonasi asuvat nuortuvat naavat ja väkäpäiset peikot.
Kalteva pinta, vinoutunut puu,
epäsymmetrinen olemus.
Kuusi pistelee, ovella haka.
Vinot naulat ottavat vieraat vastaan.
Tarmokkaasti tahkottu luonne,
hieno keskeneräisyys.
Mutkainen elämän pesä, kulmikas koti.
Samansuuntaiset mestarit merkitsevästi miettineet.
Se oli vaikuttava piilo,
onnellinen ja velaton valtakunta.
Keskenkasvuinen sielu sinua sättii.
Kiikuttaa muinaisen mielipiteensä sinulle joka et sitä kysy.
Vallitseva tärkeilijä, lannistava laski, vaikein velli.
Vaappuva viha vierii sinua kohti, näyttää pesäsi paikkaa.
Neitseellinen notkeus, mukautuva mieli.
Sinun syytäsi sekin.
Tyly tiedotus ei täsmää. Kiittämätön kikkare.
Kieppuvan kuonan karsta, pois pesästäni.
Sanonko mistä olet tullut.
Olen elänyt miljoonia vuosia,
eri linnut lauloivat silloin.
Vanhin on aika. Vanhempaa ei ole.
Puhdas tuli on taikonut sen sinulle jälleen.
Luunvalkoinen liekki ei takerru valoon.
Tiedätkö mitä ripottelit matkalle.
Huomaatko.
Kaikkeus on kaikunut takaisin ennen sinuakin.
Uni kaikkoaa kelloon,
nouset jaloillesi jälleen.
Sinulle tärkeiden tähden tähystät.
Kuljet huomisen ohi, lahjaasi liputat.
Tyynenä tehtäväsi tähden.
Hautoen läpi ajan, mitä sinulle jää.
Ansioko ehtona elämiselle.
Kysyn,
tunnetko painot joilla punnitset.
Teetkö kaiken kajastaen.
Ydin elämään olet sinä.
Riisu miekka. Ole vahva. Vahvin.
Sanaton terä, varjoton ruumis.
Läpäisemätön yksinäisyys.
Ja kuka olen.
Menetetty hän, kokematon onni.
Vapaapudotus on kanssani silloinkin.
Lakealla alalla lakkaamatta liikkuu,
leveästi luo taipuvaista.
Yhdistää irralliset osat.
Korjaa karttuvan elon.
Kerää vaalien kauran kehdon.
Syksyn sato kutsuttuna koolle.
Oikean työn tiivis tulos.
Valon alla kypsynyt, lämmöstä liiennyt.
Vapauden vilja vertautuu kultaan.
Niitä se itse sillä elämän satosi on sinun.
Meillä on hyvät perushiukkaset,
sinulla kauniit atomit.
Rutistaa rakasta tuntuvasti,
riepottaa lujaa lempeästi.
Pitää kiinni ponnarista, silittää selkää.
Sytyttää sylissä sydän.
Kiehtova kaipuu, kurvikas kiintymys.
Teet mitä hyvänsä niin aina välitetään.
Mutta olet aivan liian pieni ollaksesi valas.